aiju-ouija

Matkasimme viikonloppuna Tampereelle. Saimme kunnian vierailla tamperelaisten asuttamassa talossa, jossa oli muutama mielenkiintoinen, natiiveille tyypillinen yksityiskohta.

Pihamaalla oli pieni puutarhakalustein varstettu nurkkaus. Poikkeuksena tavallisiin puutarhanurkkauksiin, tämä on sljavoona, nurkkaus esi-isille. Tamperelaiset uskovat esi-isien haluavan välillä vierailla jälkipolvien luona tässä maailmassa. Sitä varten heille on omat penkit puutarhassa. Näihin kalusteisiin ei ole sopivaa muiden istua. Esi-isien kulkua helpottamaan maahan kuuluu levittää lehtimatto. Uskotaan, että esi-isien hauraat jalat kulkevat paremmin pehmeällä lehtimatolla kuin kovalla savimaalla.

Rappukäytävässä oli tamperelaiskodeille tyypillinen alttarinomainen kokoelma erilaisia tavaroita ikkunalaudalla, kypärä, kukat , kirja, lapsen valokuva. Tarkoin valitut tavarat viestittävät toiveista, joita asukkailla on. Altarille asetettu kypärä suojaa asukasta liikenneonnettomuuksilta, kukat tuovat onnea rakkaudessa, kirja opinnoissa ja valokuvalla on mahdollista suojata tiettyä henkilöä hänen kohdatessaan vaikeuksia. Tavarat asetetaan ikkunalaudalle, jolloin ne ovat kodin ja ulkomaailman maagisesti ladatussa välitilassa, agunassa. Tamperelaiset uskovat, että jumalat näkevät nämä esineet, ja kunnioittavat niiden kautta asetettuja toiveita ja viestejä.

Tamperelaisen kulttuurin yksi erityispiirre on flambgat, eräänlaiset kodin suojeluspyhimyskuvat, jotka valmistetaan lehdistä leikattuja kuvia ja onnea tuovia, merkityksillä ladattuja objekteja lisäämällä. Flambgat sijoitetaan rappukäytävän tai eteisen seinälle niin, että ne katsovat ulko-ovea kohti. Niiden uskotaan estävän varkaiden, pahansuopien vieraiden ja demonien tunkeutuminen taloon.