Kirjat oli vieläkin ihan mahtavia! Loistojuttuja ja hienot kuvitukset. 
Noituus oli kyllä kova sana lapsena. Yritin koota noitapiiriä, johon piti saada 13 henkilöä koska uskoin että kyseinen luku voimistaisi maagiset kyvyt mahdollisimman mahtaviksi. Mutta ei mulla ollut lapsena kuin viisi kaveria joten ei se onnistunut. Hengailtiin kuitenkin mustissa kaavuissa niiden viiden hyypiön kanssa.
Nuorella iällä triljoona kertaa luetuilla teoksilla on taatusti ollut vaikutusta myöhempään elämään. Kirjotankin välillä just tommosta fonttia kuin Hawkinsin kirjassa!Suomenkielisen tekstauksen oli näköjään tehnyt Kalervo Palsa, jolta en olis kyllä ikinä uskonut saaneeni vaikutteita, hah.
As a child I had a toy cat named Lucifer. And a plastic skeleton (with sparkly red eyes) that I put to sleep in it's cardboard coffin by night. I also wanted a ghost plush toy, but since there wasn't any in the store, my super cool mum made me one. My favourite books were ones with witches in them, the other made by Malcolm Bird and other by Colin Hawkins. I just found the books while organizing my messy flat, and I still love them!
It's just that I stopped organizing when I found them and started reading them... Oh crap.
Jee! Mun Suuri Noitatieto lepäilee hyllyssä tossa 20 senttimetrin päässä. Se oli kyl kovaa kamaa. Inspiroituneena kuusivuotiaana paloittelin avokadonsiemeniä lasipurkkiin ja annoin niiden homehtua siellä oikein komiasti, välillä ihaillen tulosta. Oma resepti!
VastaaPoistaTykkään noidista! Ja ne noidat joista en tykkää niin ne palaa hienosti!
VastaaPoistaSara: Homepurkki! Oon aatellu et ois kyl joskus kiva tehä semmosia, sit vois tehdä niistä timelapse-elokuvan tai ottaa tairekuvia.
VastaaPoistaChrzu: Jooooo! Semmonen ois muute hieno naamiais-asu, palava noita.
Musta toi suuri noitatieto oli kans ihan mahtava. Eniten tykkäsin niistä niiden kotien esittelyistä! Harmi kun ei tunnettu tollon, oisin voinu tulla sun noitapiiriin!
VastaaPoistaNo nii-i! Mut sitteki meit olis ollu vaan kuus...
VastaaPoistaNe oli ihania kyl ne kotien esittelyt, olisin kauheesti halunnu just semmottisen kodin missä on lima-allas pihalla ja lepakon orsi seinässä. Ah.
Mun äiti järkkäs mulle kerran noitasynttärit jossa oli muun muassa ton kirjan reseptien mukaisesti tehtyjä herkkuja, se oli suuri sensaatio ja suksee. Ainakin omassa mielessäni. :) Joo, toi on niin kova hitti, pieneen okkultisminnälkäiseen mieleen upposi kuin veitsi voihin. :D
VastaaPoistaMun piti just tehdä tästä samasta aiheesta ja tuosta Noitatieto-kirjasta postaus! Voi että. Voin tunnustaa, että olen ihan teillä aikoinaan tuohon kirjaan tutustunut, ja sittemmin (teininä) ostin sen eräänä yönä viidellä markalla joltakin pojalta, jonka kotiin olin päätynyt. Se on edelleen hyllyssä, ja lueskelen sitä säännöllisesti. (Just tän takia kirjoitan nimimerkillä, että voin tehdä näitä kamalia riettaita paljastuksia.) :D
VastaaPoistaKuudesluokkalaisena tuli kirjan ohjeilla pidettyä isot noitajuhlat erään vanhan puutalon vintillä, äiti leipoi hämähäkinverkkokoristeisia kakkuja ja polvilumpioita. Ja edelleen minua riemastuttaa ja inspiroi käsityöohje tilkkupeittoon. "Ota ja raivostu." ♥♥♥ Se onkin ohjenuorani kaikessa kodinhoidossa ja käsitöissä.
Mullakin oli toi!
VastaaPoistaTai no. Lainasin sitä kirjastosta monta kuukautta putkeen, ja isompana ostin kirja-alesta.
Mummielestä noituus on muuten semmonen asia joka kestää neiti-, äiti- ja ämmäiän, ja on aina hyvä. Tai paha. Mää laskisin tässä olevan jo viitisen- kuutisen hyypiötä: saiskohan sen noitapiirin jo kohta kasaan?
Mulla oli kans synttäreillä noita lumpio yms. juttuja! Tosin se ei muistaakseni ollu hirveä suksee, koska sielä oli mun lisäksi ehkä 1 ihminen, joka oli kiinnostunu lähinnä hiihdosta.
VastaaPoistaNoitapiiri, i'm in!
Hei, mullakii on toi Suuri Noitatieto.. Ne horoskoopit on ihan parhaita siinä. Kääk, mun on pakko päästä himaan lukemaan tuota, HETI!!! Mäkii haluun noitapiiriin...
VastaaPoistaAura: postaa ihmeessä noitakirjasta, jos joku kustantamo vaik huomaa et kaikki kirjottelee siint internettiin ja ottaa ussintapainoksen ja sit monta lasta tulee onnelliseksi kun saa lukea! Ja iih, salainen henkilöys... kui jännää. En kyl osaa keksiä et kuka oot.
VastaaPoistaKaikki hyypiöt: vois kyl noitapiirittää joskus! Vaik elokuussa kun on pimeät illat ja lämmin ilma, mennää jonnee ryteikköön mustissa vermeissä ja otetaan niit polvilumpioleivoksia mukaa!!!
Mäki muistan hämärästi ton Oletko noitien sukua -kirjan. Noidan käsikirjaa tuli luettua lapsena. Mua pelottaa se vähän vieläki, jos jossain satun lukemaan.
VastaaPoistaKiva muuten tää sun blogi!
Joo se Noidan käsikirja oli tosi pelottava! Vieläki kammottaa katsoa peiliin pimeällä, ku siinä kirjassa tuli sinne peilikuvaan semmonen kaamea sininen hahmo joka kuristi sen peiliin katsojan - eikä tapauksesta jäänyt yhtäkään silminnäkijää tai kertojaa, vain mystisesti kuristettu ruumis. Noidan käsikirjan kirjottaja vaan jotenki tiesi mitä oli käyny, hui!
VastaaPoistaJa ittes blogi se vasta kiva onki! :D